Kyllä ovat kelit viime viikkoina olleet tasaisen harmaat ja sateiset. Tämä on se aika vuodesta, kun kaivan esiin paikallislehdistä asunnonvaihtoilmitukset. Pihamaalla viikosta toiseen jatkuva haravointi tympii, ja urakalle ei näytä tulevan loppua lainkaan. Pienempi piha ja suurempi omakotitalo on aina syksyn ajan haave. Taitaisi muuttourakasta tulla niin suuri projekti romppeineen ja veneineen, että parempi vain kiltisti päivästä toiseen siivota pihamaata...

Talvi näytti uhkaavasti jo tuloaan tuossa viime viikolla. Kiireesti lähdimme lautatarhalle hakemaan rakennustarpeita, jotta saataisiin Rosa peitettyä katoksen alle talven ajaksi. Isäntä on nikkaroinut katosta, johon on nyt jo saatu upotetta 130 m lautaa, toinen samanmoinen määrä materiaalia uppoaa vielä kevyesti, ennenkuin se on valmis. No sitten on mukava talven aikaan kuivassa puuhastella...

Netistä olemme ahkerasti googlettaneet varusteita. Mukavasti on vanhaan veneeseen sopivaa antiikkia tarjolla ja vieläpä ihan kohtuu hintaan. Tämän aamun löytö oli vanha kompassi hintaan 20 €. Toivottavasti meidän ylin huuto johtaa kauppoihin. Muutaman tarvikeluettelon olemme tilanneet ja isäntä on laskenut kustannusarviota hankittaville varusteille. Kaikki "suuremmat" hankinnat kun ovat listattuna, on loppusumma jo kymppitonnin nurkilla. Taitaa toinen mokoma mennä vielä pienempiin tarvikkeisiin, muttereihin, nippeleihin, letkuihin, putkiin, johtoihin, nyöreihin... Huh huh!

 

Rosan purkutyöt ovat junnanneet paikallaan, viime viikonloppu hurahti työpaikan pihatalkoissa, mutta suunnittelutyötä on tehty. Soitin maanantaina vakuutusyhtiöön ottaakseni Rosalle vakuutuksen korjaustöiden ajaksi. Netin kautta vakuutuksen teko ei onnistunut, koska Rosa ei ole mikään "standarditapaus".

Vakuutusyhtiön rouva oli erittäin palvelualtis, sinnikkäästi yritti luoda kokonaisnäkemystä veneestä ja miettiä, mikä olisi sopiva vakuutus veneen korjaustöille. Valmistetiedot vuodelta 1938 eivät ole läheskään niin tarkkoja, kuin nykyään veneistä kirjataan, joten Rosa käsiteltiin ihan omana tapauksenaan. Puolen tunnin  puhelimessa selvittelyn jälkeen lähetin vielä Rosasta joukon valokuvia ja rouva otettiin erikoiskäsittelyyn veneosastolle.

Veneosasto pohti tapaus Rosaa kolmisen tuntia ja annettiin päätös: "seisontavakuutus" osakaskolla. Osasto ei pitänyt venettä yhtä suuressa arvossa kuin me, mutta sovimme, että vakuutuksen arvoa voi nostaa sitä mukaan, kun Rosaan investoidaan varusteita. Eipä ole kallis vakuutus: 41 € vuodessa...

Eilen, lauantaina 26.9.2009 käytimme veneen siivouksen jälkeen loppupäivän suunnitteluun. Isäntä lähinnä suunnitteli, mitä kannattaisi tehdä ja missä järjestyksessä, ja minä ampaisin tyttöjen kanssa uimahallin porealtaaseen rentoutumaan. Isännän kavereilleen suunnattujen lukuisien puhelinsoittojen jälkeen alkoi usko hiljalleen palautumaan projektin suhteen. Apua on tarjolla ja runsaasti.

Tänään, odotellessa perheen heräämistä, surffailin netissä ja vertailin veneseurojen venepaikkamaksuja. Aika huimia eroja maksuissa Helsingin alueella pelkästään. Joitakin sopivia satamapaikkoja sentään löytyi. Lama-aika on meidän onneksi verottanut veneilyinnostusta ja aika paljon vapaita laituripaikkoja tuntui olevan tarjolla, jopa kohtuuhintaan.

Perheen herättyä lähdimme isännän kanssa Rosa-projektin kimppuun. Olohuoneen lattialla lojuneet purjeet pääsivät ensimmäisenä pihalle tuulettumaan. Yllätys oli, että säkeissä olikin kahdet purjeet: nykyiset 3 kpl ja suhteellisen hyväkuntoiset purjeet sekä  2 kpl vanhempia purjeita. Ja ei kun raivaamaan veneen sisustaa...

7 tunnin urakan jälkeen on Rosan keula saatu purettua wc:tä lukuunottamatta ja paljon todellisuutta ilmennyt Rosan tilasta. Jos emme olisi pelastaneet rouvaa nyt, olisi se kyllä jo ensi kesänä ollut juhannuskokkona. Keulan sisustaa purkaessa pääsimme kurkkimaan paremmin kannen rakenteisiin. Ennen sisustan rakentamista joudummekin ottamaan kannen auki ja vaihtamaan laudoitusta. Lasikuidun alle on päässyt vesi pahasti valumaan ja aika moni lauta on liian pehmeänä. Sitä ennen on kuitenkin edessä vielä perän purkaminen ja kahden sentin möhnäkerroksen puhdistus rungon pohjasta. Isäntä laittoi eilen akut lataukseen ja tarkoituksena oli testata tänään moottoria. Inahdustakaan ei kuulunut, kun yritettiin moottoria käynnistää, lieneekö moottori rikki vai vika akuissa...? Diesel-lämmitteisen kamiinan ja letkujen purkaminen olivat ihan oma projektinsa, toivottavasti kamiinan poiston ja pesun myötä myös vahva naftan haju sisältä katoaa. Pari seuraavaa viikkoa keskitymme varmaankin varustelistan suunnitteluun ja budjetin sekä aikataulujen laadintaan. Huolellisesti suunniteltu on puoliksi tehty! Nyt saunaan pesemään naftan haju pois iholta...

 

Keula ennen            ...ja keula nyt!

 

Kaupanteon jälkeen aloimme järjestämään Rosalle kuljetusta kotiin Nurmijärvelle. Koska veneen paino on liki 7000 kiloa, ei valinnan varaa kuljetuksen suhteen oikeastaan ollut. Saimme venettä 30 vuotta siirtäneen firman kautta loppujen lopuksi neuvoteltua siirron kohtuuhintaiseksi. Toissapäivänä Rosa sitten kuljetettiin kotiin.

Vaikka piha-alueemme on reilun kokoinen ja veneelle suunniteltuun paikkaan piti päästä kätevästi, emme ottaneet huomioon, että tontin yli kulkeva sähköjohto rajoittaa nostamista. Onneksi kuljettaja oli niin ammattitaitoinen ja näppärä, että sai peräkärryn pyöriteltyä pihaan pienen pyörittelyn jälkeen. Toissakeväänä istutetut japanintuhkapensaat sekä siperianhernepensasaita kasvavat nyt lähinnä vaaka-asennossa, mutta joitakin myönnytyksiä on elämässä tehtävä. Uusi sileä nurmikenttäkin on kohtalaisen kuoppainen...

Kahden tunnin jumpan jälkeen Rosa on nyt uudella paikallaan suomalaisessa metsämaisemassa grillikatoksen ja leikkimökin vieressä. Uusi kotipaikka ainakin seuraavan vuoden tai kahden ajan...

Kyläläisille näky veneestä pihallamme on ollut huomiota herättävä. Ohi ajavat autot hidastavat poikkeuksetta ja tielle pysähdytään usein katselemaan kummajaista. Venettä siirrettäessä eräs auto pysähtyi pihallemme ja kuljettaja huusi minulle: "Onko tuo SE ROSA LUXEMBURG?" Mies on ollut kolmekymmentä vuotta sitten Strömsössä ja sukellellut Rosasta yhdessä ystävien kanssa, hämmästeli kovasti, mistä vene on löytynyt. Pyysin miestä tulemaan paremmalla ajalla kahville ja kertomaan muisteloita ajoista 30 vuotta sitten. Kyllä maailma on pieni!

Naapurin lapsiakin vene kiehtoo kovasti. Ukaaseja on omille tytöille luettu useasti päivässä, että veneeseen ei ole mitään asiaa vanhempien ollessa poisa kotoa. Rosa täytyy ensin tukea kunnolla ja ottaa vakuutukset, painoa kuitenkin Rouvalla on riittävästi ja tuhoa tekee kaatuessaan. Eilen pidimme sitten "esittelytilaisuuden" lapsille, pääsivät yksitellen käymään veneen sisällä. Kummasti rauhoitti lapsia...

"Moni kakku päältä kaunis". Kaksi päivää olemme vähän tarkemmin tutkineet venettä ja aika lailla työmaata edessä. Jos emme olisi pelastaneet rouvaa nyt, olisi se varmasti ollut kahden vuoden päästä komea kymmenmetrinen juhannuskokko. Runko on vahva, mutta kansi taitaa olla kohta puhki kävelty. Isäntä lähti reippaana aamulla jätesäkkien kanssa raivaamaan veneen sisustaa ja löysi samalla aarteen: liki sata vuotta vanha sumutorvi. Nyt Elina juoksentelee pihamaalla naapurien iloksi torvea soitellen. Taidanpas lähteä avuksi purkutöihin...

 

Vuosia on isännällä ollut haave, että kesälomalla matkataan veneellä Tanskan kautta Hollantiin. Joka kesä Saimaan vesillä kalastellessamme on isäntä suunnitellut veneen sisustusta, varusteita ja värimaailmaa. Haave on ollut niin vahva, että kristallin kirkkaana olemme nähneet veneen silmissämme, ainoa, mikä puuttuu, on vain vene.

Kahden vuoden ajan, joka aamu, isäntä on kahvia juodessa avannut tietokoneen ja etsinyt sopivaa venettä. "Liian pieni, huonot sisätilat, persoonaton, kannen kautta ei pääse ympäri" -tyyppistä mutinaa on kuulunut kahvin juonnin lomassa. Itse aloin jo hiljalleen luopumaan haaveesta, ja pidin asiaa lähinnä isännän pakkomielteenä. Eräänä päivänä elokuussa töistä palatessani isäntä hihkaisi jo ovelta: "Nyt se löytyi, meidän vene!" Netissä oli myynnissä parhaimmat päivät nähnyt vanha vene, Rosa Luxemburg. Tartuimme heti puhelimeen, ja sovimme myyjän kanssa, että kesälomien jälkeen muutaman viikon päästä tulemme venettä katsomaan.

Kaksi viikkoa sitten pääsimme vihdoinkin katsomaan venettä. Rosa Luxemburg makasi orpona muutaman muun veneen kanssa Länsisatamassa verkkohäkissä. Viiden minuutin tutkiskelun jälkeen teimme nopean päätöksen, että tämä on meidän vene ja käsiraha kaupasta maksettiin. 

Kauppakirjat tehtiin viikko sitten, ja saimme kaupanteon yhteydessä kuulla Rosan tarinaa. Vene on moottoripursi, mitä epäilimmekin, joka on rakennettu vuonna 1938 Snappertunassa. Perheen hallussa, perheenjäsenenä, Rosa on ollut yli 30 vuotta, nyt veneestä joudutaan luopumaan pitovaikeuksien vuoksi. Kaikki kesät on Rosan kanssa merillä seilattu yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Monia aurinkoisia ja iloisia sekä tuulisia ja surullisia hetkiä on koettu vuosien varrella. Kaupanteosta lähdimme kotimatkalle mukanamme kansiollinen valokuvia ja Rosan historiaa sekä kolmeen merimiessäkkiin pakatut purjeet. Mastot jäivät vielä myyjän luokse odottelemaan kuljetusta .