Vuosia on isännällä ollut haave, että kesälomalla matkataan veneellä Tanskan kautta Hollantiin. Joka kesä Saimaan vesillä kalastellessamme on isäntä suunnitellut veneen sisustusta, varusteita ja värimaailmaa. Haave on ollut niin vahva, että kristallin kirkkaana olemme nähneet veneen silmissämme, ainoa, mikä puuttuu, on vain vene.

Kahden vuoden ajan, joka aamu, isäntä on kahvia juodessa avannut tietokoneen ja etsinyt sopivaa venettä. "Liian pieni, huonot sisätilat, persoonaton, kannen kautta ei pääse ympäri" -tyyppistä mutinaa on kuulunut kahvin juonnin lomassa. Itse aloin jo hiljalleen luopumaan haaveesta, ja pidin asiaa lähinnä isännän pakkomielteenä. Eräänä päivänä elokuussa töistä palatessani isäntä hihkaisi jo ovelta: "Nyt se löytyi, meidän vene!" Netissä oli myynnissä parhaimmat päivät nähnyt vanha vene, Rosa Luxemburg. Tartuimme heti puhelimeen, ja sovimme myyjän kanssa, että kesälomien jälkeen muutaman viikon päästä tulemme venettä katsomaan.

Kaksi viikkoa sitten pääsimme vihdoinkin katsomaan venettä. Rosa Luxemburg makasi orpona muutaman muun veneen kanssa Länsisatamassa verkkohäkissä. Viiden minuutin tutkiskelun jälkeen teimme nopean päätöksen, että tämä on meidän vene ja käsiraha kaupasta maksettiin. 

Kauppakirjat tehtiin viikko sitten, ja saimme kaupanteon yhteydessä kuulla Rosan tarinaa. Vene on moottoripursi, mitä epäilimmekin, joka on rakennettu vuonna 1938 Snappertunassa. Perheen hallussa, perheenjäsenenä, Rosa on ollut yli 30 vuotta, nyt veneestä joudutaan luopumaan pitovaikeuksien vuoksi. Kaikki kesät on Rosan kanssa merillä seilattu yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Monia aurinkoisia ja iloisia sekä tuulisia ja surullisia hetkiä on koettu vuosien varrella. Kaupanteosta lähdimme kotimatkalle mukanamme kansiollinen valokuvia ja Rosan historiaa sekä kolmeen merimiessäkkiin pakatut purjeet. Mastot jäivät vielä myyjän luokse odottelemaan kuljetusta .