Kaupanteon jälkeen aloimme järjestämään Rosalle kuljetusta kotiin Nurmijärvelle. Koska veneen paino on liki 7000 kiloa, ei valinnan varaa kuljetuksen suhteen oikeastaan ollut. Saimme venettä 30 vuotta siirtäneen firman kautta loppujen lopuksi neuvoteltua siirron kohtuuhintaiseksi. Toissapäivänä Rosa sitten kuljetettiin kotiin.

Vaikka piha-alueemme on reilun kokoinen ja veneelle suunniteltuun paikkaan piti päästä kätevästi, emme ottaneet huomioon, että tontin yli kulkeva sähköjohto rajoittaa nostamista. Onneksi kuljettaja oli niin ammattitaitoinen ja näppärä, että sai peräkärryn pyöriteltyä pihaan pienen pyörittelyn jälkeen. Toissakeväänä istutetut japanintuhkapensaat sekä siperianhernepensasaita kasvavat nyt lähinnä vaaka-asennossa, mutta joitakin myönnytyksiä on elämässä tehtävä. Uusi sileä nurmikenttäkin on kohtalaisen kuoppainen...

Kahden tunnin jumpan jälkeen Rosa on nyt uudella paikallaan suomalaisessa metsämaisemassa grillikatoksen ja leikkimökin vieressä. Uusi kotipaikka ainakin seuraavan vuoden tai kahden ajan...

Kyläläisille näky veneestä pihallamme on ollut huomiota herättävä. Ohi ajavat autot hidastavat poikkeuksetta ja tielle pysähdytään usein katselemaan kummajaista. Venettä siirrettäessä eräs auto pysähtyi pihallemme ja kuljettaja huusi minulle: "Onko tuo SE ROSA LUXEMBURG?" Mies on ollut kolmekymmentä vuotta sitten Strömsössä ja sukellellut Rosasta yhdessä ystävien kanssa, hämmästeli kovasti, mistä vene on löytynyt. Pyysin miestä tulemaan paremmalla ajalla kahville ja kertomaan muisteloita ajoista 30 vuotta sitten. Kyllä maailma on pieni!

Naapurin lapsiakin vene kiehtoo kovasti. Ukaaseja on omille tytöille luettu useasti päivässä, että veneeseen ei ole mitään asiaa vanhempien ollessa poisa kotoa. Rosa täytyy ensin tukea kunnolla ja ottaa vakuutukset, painoa kuitenkin Rouvalla on riittävästi ja tuhoa tekee kaatuessaan. Eilen pidimme sitten "esittelytilaisuuden" lapsille, pääsivät yksitellen käymään veneen sisällä. Kummasti rauhoitti lapsia...

"Moni kakku päältä kaunis". Kaksi päivää olemme vähän tarkemmin tutkineet venettä ja aika lailla työmaata edessä. Jos emme olisi pelastaneet rouvaa nyt, olisi se varmasti ollut kahden vuoden päästä komea kymmenmetrinen juhannuskokko. Runko on vahva, mutta kansi taitaa olla kohta puhki kävelty. Isäntä lähti reippaana aamulla jätesäkkien kanssa raivaamaan veneen sisustaa ja löysi samalla aarteen: liki sata vuotta vanha sumutorvi. Nyt Elina juoksentelee pihamaalla naapurien iloksi torvea soitellen. Taidanpas lähteä avuksi purkutöihin...